torstai 11. huhtikuuta 2013

Rehellisen puhelinmyynnin raja?

Niin arkielämässä kuin eri yritysten johtotehtävissä olen vastaanottanut menneiden vuosien aikana useita myyntipuheluita. Itsekin puhelinmyyntiä nuorempana useat vuodet tehneenä tiedän, ettei palvelujen tai tuotteiden myyminen puhelimitse ole useinkaan yksinkertaista. Myynnin yksinkertaistamiseksi on myyjien ns. "myyntispiikki" pyritty kuitenkin hiomaan sellaiseksi että asiakas saadaan koukutettua nopeasti ja kaupat tehtyä yleensä yhden puhelun aikana. Valitettavan usein asiakkaan haluun tilata tai ostaa palvelua/tuotetta yritetään vaikuttaa kuitenkin kyseenalaisin keinoin ja voidaankin kysyä missä menee rehellisen puhelinmyynnin raja?

Arkielämään liittyen esimerkkinä voidaan käyttää joidenkin lehtiyhtiöiden tapaan kaupata aikakausilehtiä uusille ja vanhoille asiakkailleen. Puhelu alkaa yleensä onnittelulla siitä että asiakas on joko voittanut arvonnassa tai ollut hyvä pitkäaikainen asiakas, minkä johdosta häntä halutaan palkita. Palkintona asiakas saa valita muutamasta puhelun aikana luetellusta aikakausilehdestä yhden palkintolehdeksi. Myöhemmin puhelun aikana kuitenkin selviää ettei lehteä ollakaan lähettämässä ilmaiseksi vaan asiakas saa sen määräaikaistilauksena etu-/palkintohintaan. Vaikka lähestymistapa on mielestäni jokseenkin kyseenalainen saa asiakas joka tapauksessa puhelun lopussa tiedon siitä että hänelle on tarjottu maksullista lehtitilausta ja asiakkaalla on näin ollen mahdollisuus kieltäytyä tilauksesta.

Työelämään liittyen ehkä kyseenalaisimpia puhelinmyyntitapoja harrastavat eri yritysrekistereitä ylläpitävien yhtiöiden puhelinmyyjät. Itsekin näitä puheluita vastaanottaneena olen miettinyt usein missä heidän kohdallaan menee rehellisen puhelinmyynnin raja? Puhelu alkaa usein yrityksen yhteystietojen tarkastamisella, minkä yhteydessä puhelinmyyjä haluaa varmistaa ovatko edellisvuonna kyseisen yritysrekisterin sivuilla näkyneet tiedot edelleen oikein. Tämän jälkeen myyjä alkaa kaupata "viime vuonnakin yritykselle ostettua näkyvyys pakettia" vaikka yritys ei ole koskaan aiemmin ostanut minkäänlaista näkyvyyttä kyseisestä yritystietopalvelusta. Ehkä tässä voitaisiin käyttää sanontaa "yrittänyttä ei laiteta", mutta mielestäni kaupittelussa on jo ylitetty jonkinlainen hyvän kaupankäynnin raja kun myynti perustuu asiakkaan harhauttamiseen ja vääärään tietoon siitä että asiakas olisi aiemmin ostanut yritykseltä palvelua tai näkyvyyttä.

Pahimpia ja räikempiä ylilyöntejä, joskin myös harvinaisempia, ovat olleet kuitenkin tapaukset joissa puhelinmyyjä on soittanut yritykseen ja alkanut myydä palvelua tai tuotetta ensimmäisenä puhelimitse kiinni saamalleen henkilölle. Tauottoman puhumisen lomassa on yritetty myydä yhtä jos toistakin asiaa ilman että puheluun vastannut olisi saanut mahdollisuutta kieltäytyä kaupasta tai edes kerrottua ettei hän vastaa yrityksen ostotoimista. Pahimmassa tapauksessa on muutama päivä puhelun jälkeen kolahtanut yrityksen postilaatikkoon lasku jolla yritetään laskuttaa tilausta, minkä hyväksymiseksi yrityksen puhelinnumeroon vastanneella henkilöllä ei ole minkäänlaisia valtuuksia. Mikäli yrityksessä ei ole huomattu reagoida laskuun ja tehty reklamointia on yritys pahimmillaan voinut joutua myös maksamaan laskun.

Edellä esitetyt esimerkit ovat pieni raapaisu vuosien aikana vastaanottamistani erityyppisistä myyntipuheluista. Koska on erittäin mielenkiintoista kuulla minkälaisia myyntitarinoita puhelinmyyntiyritykset ovat milloinkin keksineet, kieltäydyn todella harvoin kuuntelemasta myyntipuheluja loppuun. Olen asiakkaana todennäköisesti kuitenkin sieltä hankalimmasta päästä, enkä ole yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta yleensä tilannut puhelimitse mitään, varsinkaan sen ensimmäisen puhelun aikana ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti